Deadline. Tyhjä paperi edessä. Hänen kätensä hikoilevat.
Sydän hakkaa. Epätoivo. Huomaan hänen kaipaavan tekstiinsä jotain uutta.
Kollega on jättänyt työpöydälle kirjan.
Minua tarvitaan lukemisen seuraksi. Hän tutkii ensin yleisiä
ohjeita kirjoittamiseen. ”Ahaa, näin pääsen alkuun. Älä aloitakaan näin. Hmm.”
Kahvia, kahvia, kahvia. ”Vieläkin tyhjä paperi. Mitäpä jos kirjoittaisin keskikohdan ensin?” Lounaan jälkeen hän palaa tietokoneensa ääreen. ”Paperihan ei
ole enää tyhjä! Löydän punaisen langan. Nyt minulla on otsikko ja aloitus. Enää
tekstin lopetus. Valmis!”
Hän jatkaa oppaan selaamista. ”Täältähän löydän ohjeita
erilaisiin teksteihin: myyntikirje, esite, blogi, tiedote, verkkotekstit,
muistio.” Hän ottaa minut mukaansa. Kahvihuoneessa hän kiittää työkaveriaan
kirjasta. Kuuntelen heidän keskusteluaan. He ovat huomanneet, että monissa eri
tekstilajeissa pätevät samat keinot. Yhdessä virkkeessä vain yksi ajatus.
Turhat sanat karsittava pois. Suora sanajärjestys selkiyttää tekstiä. Yleiskielellä kirjoittaminen. Tarkat ilmaisut. Yhdessä kappaleessa vain yksi asia. Kahvitunti
loppuu. Minut laitetaan peseytymään tiskikoneeseen. Huomiseksi olen jälleen puhdas kuin tyhjä paperi.
 |
| Kansi: Ea Söderberg |
