Blogia, glögiä, somea ja homea (kotia)

”Ai, sie oot verkkokirjoittamiskurssilla. Olisipa kiva kurssi itsellekin. Miten sie keksit, että täällä ammattikorkeakoulussa voi opiskella tällaista?” Näitä lausahduksia ja kysymyksiä olen tänä syksynä taloushallinnon opiskelijana saanut kuulla ja niihin vastata. Meitä kannustettiin keväällä ottamaan kursseja muilta suuntautumisvaihtoehdoilta. Tekemään opinnoista oman näköisiä. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, joten tämä johdon assistenteille suunnattu kurssi oli luonteva vaihtoehto vapaasti valittaviin opintoihin.

Tiina Torpan Työssään kirjoittavan oppaasta on ollut jo apua kirjoittamiseen. Virkkeet ovat lyhentyneet. Turhia sanoja, yläkäsitteitä ja kapulakieltä olen yrittänyt välttää.  Lähiopetustunneilta on jäänyt plakkariin monia ohjeita journalistisiin teksteihin sekä työelämän kirjoittamiseen.

Viestintä-, some- ja blogi-tutkimukset ovat tuoneet tuntemusta niin viestinnästä alana kuin sosiaalisesta mediasta. Rajatut blogikirjoitusaiheet auttoivat hahmottamaan sosiaalista mediaa paremmin. Ryhmätyöstä sain uutta tietoa eri somekanavista ja miten niitä voi hyödyntää. Onpa tässä kurssin aikana tullut rekisteröityä Instagramiin ja Twitteriin. Joululomalla on tarkoitus valloittaa LinkedIn.

Ensin olin pettynyt ja ihmeissäni, että verkkokirjoittamiskurssi ei ollutkaan pelkästään verkkokurssi. Lähiopetustunnit antoivat näkemystä, millaiset työmarkkinat tulevat olemaan tulevaisuudessa. Kävivät yksiin omien ajatusteni kanssa. Tunneilla tutustuin paremmin muihin kurssikavereihin. Verkkokurssilla tutustuminen olisi jäänyt vähäisemmäksi ja suppeammaksi. Kurssin seniorina olen oppinut paljon nuoremmiltani.

Yli nelikymppisenä on ihanaa kokea uuden oppimisen riemua. Blogin perustaminen ja ylläpito olivat sitä parhaimmillaan. Ennalta annettujen postausaiheiden anti niin omassa kuin kurssikavereiden blogeissa auttavat jatkossa, jos päätän jatkaa bloggaamista.

Olisi luullut, että aiheet, joista jokainen meistä kurssin aikana kirjoitti, olisivat saaneet aikaan enemmän keskustelua. Olivathan aiheet jokaiselle tuttuja. Kävi päinvastoin. Oli vaikea keksiä kommentoitavaa toisten blogeihin. Omat kommentoinnit olivat kovin jäykkiä ja tekemällä tehtyjä. Parhaimmillaan olisi voinut kehkeytyä pidempiä keskusteluketjuja. Nyt ne typistyivät kommenttiin ja vastakommenttiin. Jos omia blogikirjoitusaiheita olisi ollut edes muutama, olisikohan keskustelua syntynyt enemmän? Itse olin jo pitkin kesää kirjannut ylös aiheita. Niitä olisi ollut mukava päästä toteuttamaan edes yhden postauksen verran: menestys, ego, arvostus, hyväksyntä.

Olen vielä vähän kahden vaiheilla jatkaisinko bloggaamista vai enkö. Se on ainakin varmaa, että perustaisin aivan uuden blogin. Riittäisiköhän sitä uutta ja mielenkiintoista kerrottavaa kerran tai kaksi viikossa? Entä ehtisinkö seuraamaan ja kommentoimaan muiden blogeja?

Luontevinta olisi kertoa opiskelun ja perhe-elämän yhdistämisen onnistumisista ja haasteista. En haluaisi blogini olevan mitään kiiltokuvamaista ja siirappista. Toisin havaitsin jo tähän postaukseen kuvia valitessani, että kriteerit olivat aika tiukat. Huomaamattani tein valintoja, millaisena haluan arkeni näyttäytyvän.

Vaikka mielessä on realistinen kuvaus omasta arjesta, niin digitaalinen jalanjälki mietityttää niin itsestä, miehestä kuin lapsista. Kuinka pitkälle haluaisin olla avoin omista vastoinkäymisistä ja arjen pulmista?

Syksy on ollut haastava. Omat opiskelutavoitteet ovat olleet korkealla. Opintopisteitä olen urakoinut 41. Välillä olo on ollut riittämätön. Silloin on ollut hyvä muistaa, että eivät nämä omat opiskelut ja niissä menestyminen ole kaiken a ja o. Merkityksellisempää on ollut tukea ja kannustaa koululaista, kun opettaja vaihtui. Onhan tässä samalla tullut opiskeltua tiiviisti alakoulun nelosluokan oppimäärää. Tärkeää on ollut hyväksyä oman eskarilaisen oppimisvaikeudet. Hienomotoriikka on hakusessa. Hahmottaminen ja asioiden nimeäminen ongelmallista. Keskittyminen vaatii liikettä. Onneksi olemme saaneet apua sekä esikoulusta että toimintaterapiasta. Eskarilaista tuetaan omalla henkilökohtaisella opetussuunnitelmalla. Näillä näkymin hän tulee aloittamaan ensi syksynä ekan luokan ja aivan normaalissa luokassa.

Kurssi ja postaukset päättyvät. Kiitos, että olet seurannut blogiani!

Rentouttavaa joulunalusaikaa! Onnea ja menestystä vuodelle 2016!

Wiki yrityksessä

”Mitä se Wiki siellä yrityksessä tekee? Senhän piti olla siellä Jermulan varuskunnassa. Ei kun sehän on Viki. Mikä tää Wiki sitten on?”

Wiki on nopea tapa tiedonsiirtoon verkkosivuston välityksellä. Yrityksen työntekijät voivat luoda ja muokata sisältöä. Alustan tarkoituksena ei ole, että yrityksen viestintävastaava on ainut sisällötuottaja. Useampi henkilö voi muokata samaa asiakirjaa. Yksinkertaisimmillaan wikissä voi käsitellä tekstiä ja lisätä linkkejä, mutta nykyisin useimmat alustat sallivat kuvien, taulukoiden, videoiden ja PowerPoint -esitysten lisäämisen.

  

Yrityksissä wikiä pystytään käyttämään mm. oppimiseen sekä ohjeiden tekoon. Siellä voi olla uusille työntekijöille materiaalia. Näin eri työpisteiden uudet työntekijät saavat yhteneväiset ohjeistukset.

Esimerkiksi huolinta-alalla wikiin voidaan perustaa asiakaskohtaiset ohjeet. Ohjeissa kerrotaan, mitä eri työvaiheita kunkin asiakkaan dokumenttien laadintaan kuuluu. Jokainen voi muokata asiakirjaa, jos huomaa ohjeistusten olevan riittämättömät tai asiakkaalle otetaan käyttöön uusia toimintatapoja. Ajantasainen ohjeistus auttaa myös sairastapauksissa. Huolitsija, joka ei yleensä tee dokumentointia tälle nimenomaiselle asiakkaalle, pystyy ohjeiden avulla tuottamaan tarvittavat dokumentit. Näin toimitukset eivät viivästy.

Wikin avulla voidaan myös eri työpisteiden kuormitusta tasata. Kuljetusmuodon muuttuessa tarvitaan uudet dokumentit. Jos alustavat asiakirjaluonnokset tehdään yleensä lähtöpäässä ja heillä on suunnaton kiire, niin väliporras voi wikissä olevien asiakirjapohjien ja ohjeiden sekä laskujen ja pakkalistojen avulla tehdä tarvittaessa asiakirjaluonnokset.

Aiemmat versiot pystytään säilyttämään wikissä. Näin voidaan ohjeistuksista havaita, miten toimintatavat ovat muuttuneet. Onko lean-ajattelua saatu käytännössä etenemään? Mitkä ulkoiset ja sisäiset muutokset ovat muokanneet ohjeita vuosien varrella? Mitä voisimme tehdä vielä toisin?

Wikiä voidaan käyttää keskustelufoorumina: palautteen anto, suunnittelu, ideointi.

”Tämähän kuulostaa hyvältä. Mutta miten meidän yritys voi ottaa wikin käyttöön?”

Ensiksi kannattaa miettiä, mihin wikiä tullaan käyttämään. Ketkä sitä päivittävät? Millaista tietoa jaetaan? Kenelle? Miksi?

Maksuttomia wikialustoja voi testata: Wikispaces, Jottit, Wetpaint, PBWorks. Silloin omat toiveet saattavat kirkastua. Voi olla, että tuleekin tarve asentaa wiki palvelimelle. Monissa työryhmä- ja intrasovelluksissa on jo wikien toimintoja. Ota selville pärjäisittekö jo näillä toiminnallisuuksilla.

”Voi ei! Taas tuo pomo on keksinyt tavan lisätä meidän työmäärää. Eihän me selvitä näistä entisistäkään. Miksi tämä wiki pitäisi ottaa käyttöön?”

Kun tiedot ovat muidenkin kuin oman tiimin jäsenten käytössä, niin saatatte löytää uusia innovatiivisia tapoja tehdä työtä. Teilläkin on mahdollisuus antaa ideoita muille tiimeille. Silloin ei ehkä tule sellaista fiilistä, että taas ne on ne muut, jotka luulee osaavansa meidän hommat paremmin. Muiden tiimien ohjeista voitte löytää teillekin sopivia uusia toimintatapoja. Tärkeintähän on, että homma toimii ja asiakas on tyytyväinen. Uskaltakaa, ideoikaa ja tsempatkaa toisianne!

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wiki

https://fi.wikibooks.org/wiki/Viisautta_wikin_tekoon/Wikien_käytön_aloittaminen

https://harto.wordpress.com/2011/08/02/wiki-kokemuksia-yhteistyoalusta-ja-kollektiivinen-tietopankki/