Blogia, glögiä, somea ja homea (kotia)

”Ai, sie oot verkkokirjoittamiskurssilla. Olisipa kiva kurssi itsellekin. Miten sie keksit, että täällä ammattikorkeakoulussa voi opiskella tällaista?” Näitä lausahduksia ja kysymyksiä olen tänä syksynä taloushallinnon opiskelijana saanut kuulla ja niihin vastata. Meitä kannustettiin keväällä ottamaan kursseja muilta suuntautumisvaihtoehdoilta. Tekemään opinnoista oman näköisiä. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, joten tämä johdon assistenteille suunnattu kurssi oli luonteva vaihtoehto vapaasti valittaviin opintoihin.

Tiina Torpan Työssään kirjoittavan oppaasta on ollut jo apua kirjoittamiseen. Virkkeet ovat lyhentyneet. Turhia sanoja, yläkäsitteitä ja kapulakieltä olen yrittänyt välttää.  Lähiopetustunneilta on jäänyt plakkariin monia ohjeita journalistisiin teksteihin sekä työelämän kirjoittamiseen.

Viestintä-, some- ja blogi-tutkimukset ovat tuoneet tuntemusta niin viestinnästä alana kuin sosiaalisesta mediasta. Rajatut blogikirjoitusaiheet auttoivat hahmottamaan sosiaalista mediaa paremmin. Ryhmätyöstä sain uutta tietoa eri somekanavista ja miten niitä voi hyödyntää. Onpa tässä kurssin aikana tullut rekisteröityä Instagramiin ja Twitteriin. Joululomalla on tarkoitus valloittaa LinkedIn.

Ensin olin pettynyt ja ihmeissäni, että verkkokirjoittamiskurssi ei ollutkaan pelkästään verkkokurssi. Lähiopetustunnit antoivat näkemystä, millaiset työmarkkinat tulevat olemaan tulevaisuudessa. Kävivät yksiin omien ajatusteni kanssa. Tunneilla tutustuin paremmin muihin kurssikavereihin. Verkkokurssilla tutustuminen olisi jäänyt vähäisemmäksi ja suppeammaksi. Kurssin seniorina olen oppinut paljon nuoremmiltani.

Yli nelikymppisenä on ihanaa kokea uuden oppimisen riemua. Blogin perustaminen ja ylläpito olivat sitä parhaimmillaan. Ennalta annettujen postausaiheiden anti niin omassa kuin kurssikavereiden blogeissa auttavat jatkossa, jos päätän jatkaa bloggaamista.

Olisi luullut, että aiheet, joista jokainen meistä kurssin aikana kirjoitti, olisivat saaneet aikaan enemmän keskustelua. Olivathan aiheet jokaiselle tuttuja. Kävi päinvastoin. Oli vaikea keksiä kommentoitavaa toisten blogeihin. Omat kommentoinnit olivat kovin jäykkiä ja tekemällä tehtyjä. Parhaimmillaan olisi voinut kehkeytyä pidempiä keskusteluketjuja. Nyt ne typistyivät kommenttiin ja vastakommenttiin. Jos omia blogikirjoitusaiheita olisi ollut edes muutama, olisikohan keskustelua syntynyt enemmän? Itse olin jo pitkin kesää kirjannut ylös aiheita. Niitä olisi ollut mukava päästä toteuttamaan edes yhden postauksen verran: menestys, ego, arvostus, hyväksyntä.

Olen vielä vähän kahden vaiheilla jatkaisinko bloggaamista vai enkö. Se on ainakin varmaa, että perustaisin aivan uuden blogin. Riittäisiköhän sitä uutta ja mielenkiintoista kerrottavaa kerran tai kaksi viikossa? Entä ehtisinkö seuraamaan ja kommentoimaan muiden blogeja?

Luontevinta olisi kertoa opiskelun ja perhe-elämän yhdistämisen onnistumisista ja haasteista. En haluaisi blogini olevan mitään kiiltokuvamaista ja siirappista. Toisin havaitsin jo tähän postaukseen kuvia valitessani, että kriteerit olivat aika tiukat. Huomaamattani tein valintoja, millaisena haluan arkeni näyttäytyvän.

Vaikka mielessä on realistinen kuvaus omasta arjesta, niin digitaalinen jalanjälki mietityttää niin itsestä, miehestä kuin lapsista. Kuinka pitkälle haluaisin olla avoin omista vastoinkäymisistä ja arjen pulmista?

Syksy on ollut haastava. Omat opiskelutavoitteet ovat olleet korkealla. Opintopisteitä olen urakoinut 41. Välillä olo on ollut riittämätön. Silloin on ollut hyvä muistaa, että eivät nämä omat opiskelut ja niissä menestyminen ole kaiken a ja o. Merkityksellisempää on ollut tukea ja kannustaa koululaista, kun opettaja vaihtui. Onhan tässä samalla tullut opiskeltua tiiviisti alakoulun nelosluokan oppimäärää. Tärkeää on ollut hyväksyä oman eskarilaisen oppimisvaikeudet. Hienomotoriikka on hakusessa. Hahmottaminen ja asioiden nimeäminen ongelmallista. Keskittyminen vaatii liikettä. Onneksi olemme saaneet apua sekä esikoulusta että toimintaterapiasta. Eskarilaista tuetaan omalla henkilökohtaisella opetussuunnitelmalla. Näillä näkymin hän tulee aloittamaan ensi syksynä ekan luokan ja aivan normaalissa luokassa.

Kurssi ja postaukset päättyvät. Kiitos, että olet seurannut blogiani!

Rentouttavaa joulunalusaikaa! Onnea ja menestystä vuodelle 2016!

Wiki yrityksessä

”Mitä se Wiki siellä yrityksessä tekee? Senhän piti olla siellä Jermulan varuskunnassa. Ei kun sehän on Viki. Mikä tää Wiki sitten on?”

Wiki on nopea tapa tiedonsiirtoon verkkosivuston välityksellä. Yrityksen työntekijät voivat luoda ja muokata sisältöä. Alustan tarkoituksena ei ole, että yrityksen viestintävastaava on ainut sisällötuottaja. Useampi henkilö voi muokata samaa asiakirjaa. Yksinkertaisimmillaan wikissä voi käsitellä tekstiä ja lisätä linkkejä, mutta nykyisin useimmat alustat sallivat kuvien, taulukoiden, videoiden ja PowerPoint -esitysten lisäämisen.

  

Yrityksissä wikiä pystytään käyttämään mm. oppimiseen sekä ohjeiden tekoon. Siellä voi olla uusille työntekijöille materiaalia. Näin eri työpisteiden uudet työntekijät saavat yhteneväiset ohjeistukset.

Esimerkiksi huolinta-alalla wikiin voidaan perustaa asiakaskohtaiset ohjeet. Ohjeissa kerrotaan, mitä eri työvaiheita kunkin asiakkaan dokumenttien laadintaan kuuluu. Jokainen voi muokata asiakirjaa, jos huomaa ohjeistusten olevan riittämättömät tai asiakkaalle otetaan käyttöön uusia toimintatapoja. Ajantasainen ohjeistus auttaa myös sairastapauksissa. Huolitsija, joka ei yleensä tee dokumentointia tälle nimenomaiselle asiakkaalle, pystyy ohjeiden avulla tuottamaan tarvittavat dokumentit. Näin toimitukset eivät viivästy.

Wikin avulla voidaan myös eri työpisteiden kuormitusta tasata. Kuljetusmuodon muuttuessa tarvitaan uudet dokumentit. Jos alustavat asiakirjaluonnokset tehdään yleensä lähtöpäässä ja heillä on suunnaton kiire, niin väliporras voi wikissä olevien asiakirjapohjien ja ohjeiden sekä laskujen ja pakkalistojen avulla tehdä tarvittaessa asiakirjaluonnokset.

Aiemmat versiot pystytään säilyttämään wikissä. Näin voidaan ohjeistuksista havaita, miten toimintatavat ovat muuttuneet. Onko lean-ajattelua saatu käytännössä etenemään? Mitkä ulkoiset ja sisäiset muutokset ovat muokanneet ohjeita vuosien varrella? Mitä voisimme tehdä vielä toisin?

Wikiä voidaan käyttää keskustelufoorumina: palautteen anto, suunnittelu, ideointi.

”Tämähän kuulostaa hyvältä. Mutta miten meidän yritys voi ottaa wikin käyttöön?”

Ensiksi kannattaa miettiä, mihin wikiä tullaan käyttämään. Ketkä sitä päivittävät? Millaista tietoa jaetaan? Kenelle? Miksi?

Maksuttomia wikialustoja voi testata: Wikispaces, Jottit, Wetpaint, PBWorks. Silloin omat toiveet saattavat kirkastua. Voi olla, että tuleekin tarve asentaa wiki palvelimelle. Monissa työryhmä- ja intrasovelluksissa on jo wikien toimintoja. Ota selville pärjäisittekö jo näillä toiminnallisuuksilla.

”Voi ei! Taas tuo pomo on keksinyt tavan lisätä meidän työmäärää. Eihän me selvitä näistä entisistäkään. Miksi tämä wiki pitäisi ottaa käyttöön?”

Kun tiedot ovat muidenkin kuin oman tiimin jäsenten käytössä, niin saatatte löytää uusia innovatiivisia tapoja tehdä työtä. Teilläkin on mahdollisuus antaa ideoita muille tiimeille. Silloin ei ehkä tule sellaista fiilistä, että taas ne on ne muut, jotka luulee osaavansa meidän hommat paremmin. Muiden tiimien ohjeista voitte löytää teillekin sopivia uusia toimintatapoja. Tärkeintähän on, että homma toimii ja asiakas on tyytyväinen. Uskaltakaa, ideoikaa ja tsempatkaa toisianne!

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wiki

https://fi.wikibooks.org/wiki/Viisautta_wikin_tekoon/Wikien_käytön_aloittaminen

https://harto.wordpress.com/2011/08/02/wiki-kokemuksia-yhteistyoalusta-ja-kollektiivinen-tietopankki/

Some-riippuvuuteni

Sosiaalisen median palveluista käytössäni on vain harva sovellus: Facebook, WhatsApp, Wikipedia ja uutena Blogger. Sosiaaliset taitoni ovat hyvät, mutta temperamentiltani en ole kovin seurallinen.

Viestittelen WhatsAppin sekä Facebookin Messengerin kautta. Wikipediasta etsin tietoa lasten kyselyihin, joihin kelpaa ympäripyöreämpikin vastaus.

Facebookissa seuraan tuttujeni päivityksiä. Kirjoitan usein oman elämäni tapahtumista ja sattumuksista. Päivitykset ovat kokonaan korvanneet lyhyet päiväkirjamaiset merkinnät paperiseen kalenteriin. Jaan mielenkiintoisia uutisia lähinnä Ylen, Helsingin Sanomien ja Kymen Sanomien nettisivuilta. Harvoin mitään hömppää.

Toisten päivitysten seuraaminen antaa itselle illuusion, että on osana toisten elämää. On kovin helppoa peukuttaa tai laittaa kommentikisi <3. Kun tapaamme kasvotusten, tiedämme jo toistemme kuulumisia. Voi heti kysyä remontin etenemisestä, kun on jo somen kautta tietoinen siitä. Säästäähän se tavatessa aikaa, mutta mihin? Tuleeko tapaamisista lyhyempiä? Eikö olekaan niin paljoa juteltavaa? Vai syventävätkö taustatiedot nokakkain treffaamista?

Suurinta osaa Ladies’ Circle –tuttavistani näen kerran tai kaksi vuodessa valtakunnallisissa syys- ja kevätkokouksissa, jos silloinkaan. Yhteys säilyy somen välityksellä. Samoin koen olevan entisten koulu- ja työkavereiden kanssa. Ehkä heidän kohdallaan voin tunnustaa jonkinlaista tirkistelynhaluakin: miten he ovat elämässään pärjänneet.

Varmimmin minut bongaa Facebookista heti herättyäni sekä illalla hetki ennen peiton alle käpertymistä kirjan pariin. Myönnän, että vilkuilen useammin naamakirjaa, jos olen kirjoittanut sinne omasta mielestäni hauskan tai nasevan päivityksen.

Olen pyristellyt eroon toisten päivitysten kadehtimisesta. Suurin osa jakaa vain elämänsä onnistumisia. Me kaikki teemme valintoja, mitä kirjoitamme someen. Todellisuuskin on vain kunkin ihmisen omia tulkintoja tilanteista. Yritän tehdä elämästäni enemmän omani näköistä ja olla enemmän läsnä tässä hetkessä. Murehtimatta menneitä tai tulevaa. Menneisyys on perustana tulevaisuuden rakentamiseen juuri nyt.

Miten saada blogille lisää lukijoita?

Videolla vinkkejä, miten blogisi saa näkyvyyttä.

Tiina Torppa: Työssään kirjoittavan opas

Deadline. Tyhjä paperi edessä. Hänen kätensä hikoilevat. Sydän hakkaa. Epätoivo. Huomaan hänen kaipaavan tekstiinsä jotain uutta. Kollega on jättänyt työpöydälle kirjan.

Minua tarvitaan lukemisen seuraksi. Hän tutkii ensin yleisiä ohjeita kirjoittamiseen. ”Ahaa, näin pääsen alkuun. Älä aloitakaan näin. Hmm.” Kahvia, kahvia, kahvia. ”Vieläkin tyhjä paperi. Mitäpä jos kirjoittaisin keskikohdan ensin?” Lounaan jälkeen hän palaa tietokoneensa ääreen. ”Paperihan ei ole enää tyhjä! Löydän punaisen langan. Nyt minulla on otsikko ja aloitus. Enää tekstin lopetus. Valmis!”

Hän jatkaa oppaan selaamista. ”Täältähän löydän ohjeita erilaisiin teksteihin: myyntikirje, esite, blogi, tiedote, verkkotekstit, muistio.” Hän ottaa minut mukaansa. Kahvihuoneessa hän kiittää työkaveriaan kirjasta. Kuuntelen heidän keskusteluaan. He ovat huomanneet, että monissa eri tekstilajeissa pätevät samat keinot. Yhdessä virkkeessä vain yksi ajatus. Turhat sanat karsittava pois. Suora sanajärjestys selkiyttää tekstiä. Yleiskielellä kirjoittaminen. Tarkat ilmaisut. Yhdessä kappaleessa vain yksi asia. Kahvitunti loppuu. Minut laitetaan peseytymään tiskikoneeseen. Huomiseksi olen jälleen puhdas kuin tyhjä paperi. 

Kansi: Ea Söderberg

Miksi juuri Blogger?

Valitsin Blogger-palvelun, koska netin aloitusoppaasta löytyivät hyvät ohjeistukset. Halusin blogialustan, joka sopii MAC-ympäristöön. Blogger-palvelussa ei tarvinnut ladata mitään ohjelmaa tietokoneelle. Pääsen siis päivittämään blogia aivan miltä tahansa tietokoneelta tai mobiililaitteelta.

Kirjautuminen Google-tilin kautta tuntui helpolta. Tulipahan samalla päivitettyä tietoja Google+ -palveluun, jotta sain esittelyn näkymään blogissani. Täytynee myöntää, että vaati hieman pohdintaa ennen kuin onnistuin. Olin olettanut, että pystyisin kirjoittamaan esittelyn blogialustan kautta.

Minulla oli vaihtoehtoina myös Vuodatus ja WordPress. Vuodatukseen kävin tutustumassa testitunnuksin. Siinä minua viehätti ominaisuus päivittää blogia netin välityksellä. Jouduin kuitenkin tovin miettimään, mistä pääsen uloskirjautumaan ulos. Olemassa oleva Google-tili ja sen asettelujen tuttuus houkutteli Blogger-palvelun käyttäjäksi.

WordPress karsiutui, koska se olisi pitänyt ladata tietokoneelle. Kirjautumisen opasvideossa neuvottiin paikat, joista pääsee kirjautumaan ylläpitoon. Jos minulla oli jo vaikeuksia päästä Vuodatus-alustalta ulos, niin WordPress-video lannisti tyystin. Kirjautumispaikka ylläpitoon riippui siitä, miten sivusto oli tehty. Videossa neuvottiin myös, miten toimia, jos linkkiä ei löydy. Ihanaa, että kirjautumistavat neuvottiin! Valitettavasti se ei vain rohkaissut minua valitsemaan tuota palvelua.

Blogialustan valitseminen oli uutta ja mielenkiintoista. En ole säännöllisesti seurannut mitään blogia. Olen vieraillut satunnaisesti useammalla. Elämässä, etenkin näin ruuhkavuosina, on niin kovin paljon kaikkea, josta valita ja jättää valitsematta. Nyt oli hetki tutustua bloggaamiseen. Ties minkä oven olenkaan juuri nyt avannut!