Blogia, glögiä, somea ja homea (kotia)

”Ai, sie oot verkkokirjoittamiskurssilla. Olisipa kiva kurssi itsellekin. Miten sie keksit, että täällä ammattikorkeakoulussa voi opiskella tällaista?” Näitä lausahduksia ja kysymyksiä olen tänä syksynä taloushallinnon opiskelijana saanut kuulla ja niihin vastata. Meitä kannustettiin keväällä ottamaan kursseja muilta suuntautumisvaihtoehdoilta. Tekemään opinnoista oman näköisiä. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, joten tämä johdon assistenteille suunnattu kurssi oli luonteva vaihtoehto vapaasti valittaviin opintoihin.

Tiina Torpan Työssään kirjoittavan oppaasta on ollut jo apua kirjoittamiseen. Virkkeet ovat lyhentyneet. Turhia sanoja, yläkäsitteitä ja kapulakieltä olen yrittänyt välttää.  Lähiopetustunneilta on jäänyt plakkariin monia ohjeita journalistisiin teksteihin sekä työelämän kirjoittamiseen.

Viestintä-, some- ja blogi-tutkimukset ovat tuoneet tuntemusta niin viestinnästä alana kuin sosiaalisesta mediasta. Rajatut blogikirjoitusaiheet auttoivat hahmottamaan sosiaalista mediaa paremmin. Ryhmätyöstä sain uutta tietoa eri somekanavista ja miten niitä voi hyödyntää. Onpa tässä kurssin aikana tullut rekisteröityä Instagramiin ja Twitteriin. Joululomalla on tarkoitus valloittaa LinkedIn.

Ensin olin pettynyt ja ihmeissäni, että verkkokirjoittamiskurssi ei ollutkaan pelkästään verkkokurssi. Lähiopetustunnit antoivat näkemystä, millaiset työmarkkinat tulevat olemaan tulevaisuudessa. Kävivät yksiin omien ajatusteni kanssa. Tunneilla tutustuin paremmin muihin kurssikavereihin. Verkkokurssilla tutustuminen olisi jäänyt vähäisemmäksi ja suppeammaksi. Kurssin seniorina olen oppinut paljon nuoremmiltani.

Yli nelikymppisenä on ihanaa kokea uuden oppimisen riemua. Blogin perustaminen ja ylläpito olivat sitä parhaimmillaan. Ennalta annettujen postausaiheiden anti niin omassa kuin kurssikavereiden blogeissa auttavat jatkossa, jos päätän jatkaa bloggaamista.

Olisi luullut, että aiheet, joista jokainen meistä kurssin aikana kirjoitti, olisivat saaneet aikaan enemmän keskustelua. Olivathan aiheet jokaiselle tuttuja. Kävi päinvastoin. Oli vaikea keksiä kommentoitavaa toisten blogeihin. Omat kommentoinnit olivat kovin jäykkiä ja tekemällä tehtyjä. Parhaimmillaan olisi voinut kehkeytyä pidempiä keskusteluketjuja. Nyt ne typistyivät kommenttiin ja vastakommenttiin. Jos omia blogikirjoitusaiheita olisi ollut edes muutama, olisikohan keskustelua syntynyt enemmän? Itse olin jo pitkin kesää kirjannut ylös aiheita. Niitä olisi ollut mukava päästä toteuttamaan edes yhden postauksen verran: menestys, ego, arvostus, hyväksyntä.

Olen vielä vähän kahden vaiheilla jatkaisinko bloggaamista vai enkö. Se on ainakin varmaa, että perustaisin aivan uuden blogin. Riittäisiköhän sitä uutta ja mielenkiintoista kerrottavaa kerran tai kaksi viikossa? Entä ehtisinkö seuraamaan ja kommentoimaan muiden blogeja?

Luontevinta olisi kertoa opiskelun ja perhe-elämän yhdistämisen onnistumisista ja haasteista. En haluaisi blogini olevan mitään kiiltokuvamaista ja siirappista. Toisin havaitsin jo tähän postaukseen kuvia valitessani, että kriteerit olivat aika tiukat. Huomaamattani tein valintoja, millaisena haluan arkeni näyttäytyvän.

Vaikka mielessä on realistinen kuvaus omasta arjesta, niin digitaalinen jalanjälki mietityttää niin itsestä, miehestä kuin lapsista. Kuinka pitkälle haluaisin olla avoin omista vastoinkäymisistä ja arjen pulmista?

Syksy on ollut haastava. Omat opiskelutavoitteet ovat olleet korkealla. Opintopisteitä olen urakoinut 41. Välillä olo on ollut riittämätön. Silloin on ollut hyvä muistaa, että eivät nämä omat opiskelut ja niissä menestyminen ole kaiken a ja o. Merkityksellisempää on ollut tukea ja kannustaa koululaista, kun opettaja vaihtui. Onhan tässä samalla tullut opiskeltua tiiviisti alakoulun nelosluokan oppimäärää. Tärkeää on ollut hyväksyä oman eskarilaisen oppimisvaikeudet. Hienomotoriikka on hakusessa. Hahmottaminen ja asioiden nimeäminen ongelmallista. Keskittyminen vaatii liikettä. Onneksi olemme saaneet apua sekä esikoulusta että toimintaterapiasta. Eskarilaista tuetaan omalla henkilökohtaisella opetussuunnitelmalla. Näillä näkymin hän tulee aloittamaan ensi syksynä ekan luokan ja aivan normaalissa luokassa.

Kurssi ja postaukset päättyvät. Kiitos, että olet seurannut blogiani!

Rentouttavaa joulunalusaikaa! Onnea ja menestystä vuodelle 2016!