Some-riippuvuuteni

Sosiaalisen median palveluista käytössäni on vain harva sovellus: Facebook, WhatsApp, Wikipedia ja uutena Blogger. Sosiaaliset taitoni ovat hyvät, mutta temperamentiltani en ole kovin seurallinen.

Viestittelen WhatsAppin sekä Facebookin Messengerin kautta. Wikipediasta etsin tietoa lasten kyselyihin, joihin kelpaa ympäripyöreämpikin vastaus.

Facebookissa seuraan tuttujeni päivityksiä. Kirjoitan usein oman elämäni tapahtumista ja sattumuksista. Päivitykset ovat kokonaan korvanneet lyhyet päiväkirjamaiset merkinnät paperiseen kalenteriin. Jaan mielenkiintoisia uutisia lähinnä Ylen, Helsingin Sanomien ja Kymen Sanomien nettisivuilta. Harvoin mitään hömppää.

Toisten päivitysten seuraaminen antaa itselle illuusion, että on osana toisten elämää. On kovin helppoa peukuttaa tai laittaa kommentikisi <3. Kun tapaamme kasvotusten, tiedämme jo toistemme kuulumisia. Voi heti kysyä remontin etenemisestä, kun on jo somen kautta tietoinen siitä. Säästäähän se tavatessa aikaa, mutta mihin? Tuleeko tapaamisista lyhyempiä? Eikö olekaan niin paljoa juteltavaa? Vai syventävätkö taustatiedot nokakkain treffaamista?

Suurinta osaa Ladies’ Circle –tuttavistani näen kerran tai kaksi vuodessa valtakunnallisissa syys- ja kevätkokouksissa, jos silloinkaan. Yhteys säilyy somen välityksellä. Samoin koen olevan entisten koulu- ja työkavereiden kanssa. Ehkä heidän kohdallaan voin tunnustaa jonkinlaista tirkistelynhaluakin: miten he ovat elämässään pärjänneet.

Varmimmin minut bongaa Facebookista heti herättyäni sekä illalla hetki ennen peiton alle käpertymistä kirjan pariin. Myönnän, että vilkuilen useammin naamakirjaa, jos olen kirjoittanut sinne omasta mielestäni hauskan tai nasevan päivityksen.

Olen pyristellyt eroon toisten päivitysten kadehtimisesta. Suurin osa jakaa vain elämänsä onnistumisia. Me kaikki teemme valintoja, mitä kirjoitamme someen. Todellisuuskin on vain kunkin ihmisen omia tulkintoja tilanteista. Yritän tehdä elämästäni enemmän omani näköistä ja olla enemmän läsnä tässä hetkessä. Murehtimatta menneitä tai tulevaa. Menneisyys on perustana tulevaisuuden rakentamiseen juuri nyt.

Miten saada blogille lisää lukijoita?

Videolla vinkkejä, miten blogisi saa näkyvyyttä.

Tiina Torppa: Työssään kirjoittavan opas

Deadline. Tyhjä paperi edessä. Hänen kätensä hikoilevat. Sydän hakkaa. Epätoivo. Huomaan hänen kaipaavan tekstiinsä jotain uutta. Kollega on jättänyt työpöydälle kirjan.

Minua tarvitaan lukemisen seuraksi. Hän tutkii ensin yleisiä ohjeita kirjoittamiseen. ”Ahaa, näin pääsen alkuun. Älä aloitakaan näin. Hmm.” Kahvia, kahvia, kahvia. ”Vieläkin tyhjä paperi. Mitäpä jos kirjoittaisin keskikohdan ensin?” Lounaan jälkeen hän palaa tietokoneensa ääreen. ”Paperihan ei ole enää tyhjä! Löydän punaisen langan. Nyt minulla on otsikko ja aloitus. Enää tekstin lopetus. Valmis!”

Hän jatkaa oppaan selaamista. ”Täältähän löydän ohjeita erilaisiin teksteihin: myyntikirje, esite, blogi, tiedote, verkkotekstit, muistio.” Hän ottaa minut mukaansa. Kahvihuoneessa hän kiittää työkaveriaan kirjasta. Kuuntelen heidän keskusteluaan. He ovat huomanneet, että monissa eri tekstilajeissa pätevät samat keinot. Yhdessä virkkeessä vain yksi ajatus. Turhat sanat karsittava pois. Suora sanajärjestys selkiyttää tekstiä. Yleiskielellä kirjoittaminen. Tarkat ilmaisut. Yhdessä kappaleessa vain yksi asia. Kahvitunti loppuu. Minut laitetaan peseytymään tiskikoneeseen. Huomiseksi olen jälleen puhdas kuin tyhjä paperi. 

Kansi: Ea Söderberg

Miksi juuri Blogger?

Valitsin Blogger-palvelun, koska netin aloitusoppaasta löytyivät hyvät ohjeistukset. Halusin blogialustan, joka sopii MAC-ympäristöön. Blogger-palvelussa ei tarvinnut ladata mitään ohjelmaa tietokoneelle. Pääsen siis päivittämään blogia aivan miltä tahansa tietokoneelta tai mobiililaitteelta.

Kirjautuminen Google-tilin kautta tuntui helpolta. Tulipahan samalla päivitettyä tietoja Google+ -palveluun, jotta sain esittelyn näkymään blogissani. Täytynee myöntää, että vaati hieman pohdintaa ennen kuin onnistuin. Olin olettanut, että pystyisin kirjoittamaan esittelyn blogialustan kautta.

Minulla oli vaihtoehtoina myös Vuodatus ja WordPress. Vuodatukseen kävin tutustumassa testitunnuksin. Siinä minua viehätti ominaisuus päivittää blogia netin välityksellä. Jouduin kuitenkin tovin miettimään, mistä pääsen uloskirjautumaan ulos. Olemassa oleva Google-tili ja sen asettelujen tuttuus houkutteli Blogger-palvelun käyttäjäksi.

WordPress karsiutui, koska se olisi pitänyt ladata tietokoneelle. Kirjautumisen opasvideossa neuvottiin paikat, joista pääsee kirjautumaan ylläpitoon. Jos minulla oli jo vaikeuksia päästä Vuodatus-alustalta ulos, niin WordPress-video lannisti tyystin. Kirjautumispaikka ylläpitoon riippui siitä, miten sivusto oli tehty. Videossa neuvottiin myös, miten toimia, jos linkkiä ei löydy. Ihanaa, että kirjautumistavat neuvottiin! Valitettavasti se ei vain rohkaissut minua valitsemaan tuota palvelua.

Blogialustan valitseminen oli uutta ja mielenkiintoista. En ole säännöllisesti seurannut mitään blogia. Olen vieraillut satunnaisesti useammalla. Elämässä, etenkin näin ruuhkavuosina, on niin kovin paljon kaikkea, josta valita ja jättää valitsematta. Nyt oli hetki tutustua bloggaamiseen. Ties minkä oven olenkaan juuri nyt avannut!